13.4.2011

Aamun mietteitä

Taas ollaan blogissa tutusti ja turvallisesti takaisin suomen kielessä, vaikka olikin virkistävää kirjoittaa viime viikolla myös englanniksi. Olin ainoa 5 kilometrin WWWP5k-kävelyhaasteeseen osallistunut suomalainen ja toteutinkin sen 6-kertaisesti.

Miten hyviin tuloksiin?

Lueskelin ihmisten kommentteja tapahtumasta: osa oli valmistautunut sunnuntaiseen 5 kilometrin kävelyynsä innolla, mutta sitten tulikin jotain, mikä esti suorituksen. Kuitenkin koko viikko olisi ollut aikaa. Sairaus on opettanut ankarasti kuin Siperia, että jos pystyy nyt johonkin, mitä haluaa tehdä, se kannattaa tehdä nyt. Siksi kävelin (ensimmäisen) 5 kilometriä jo maanantaina.

Jos haluaa erinomaisia tuloksia, ei pidä lopettaa siinä vaiheessa, kun muut olisivat tyytyväisiä suoritukseesi. Minulla on MS-tauti ja kolme vuotta sitten en kävellyt edes kahta kilometriä, joten moni olisi jo hurrannut viime viikon maanantaisesta kävelystäni. Olin tehnyt sen, minkä moni terve aikoi WWWP5k-haasteeseen tehdä ja olisin voinut olla tyytyväinen pelkästään siihen. Olinkin tyytyväinen maanantain onnistumiseeni (tämä on tärkeää!), mutta en lopettanut siihen. Lopputuloksena oli kuusi 5 kilometrin lenkkiä viime viikon aikana ja muita kävelyitä reilu 12 kilometriä - taas viikkomatkana yli maraton, vaikka jaloilla oli huono viikko.

Näitä kahta ohjetta pyrin soveltamaan:
  1. jos pystyt johonkin jo tänään, tee se jo tänään,

  2. älä lopeta siinä vaiheessa, kun muut ovat tyytyväisiä suoritukseesi.


Tärkeää on myös yrittää tehdä asiat positiivisella mielellä ja ilon kautta, vaikkapa onnistumisen ilon. Kovin pitkään ei jaksa puurtaa ja raataa vain rehkimisen itsensä vuoksi.

0 kommenttia

Lähetä kommentti